Volcado

Sinä aamuna heräsin hätkähtäen. Minut herätti yhtäkkiä iskenyt visio, näky, idea, INNOVAATIO, joka oli niin vahva ja yliluonnollisen tuntuinen, että pomppasin hereille samaan aikaa hieman hämmentyneenä mutta niiiiiiiin pirun innokkaana. Olen elävä todiste gastronomisen pyhä hengen kokemisesta, se niin laskeutui muhun. Muh. Tiesin istuvani jytkyn päällä. Jytkyn, jonka nyt esittelen teille; jytkyn, jonka nimi on… VOLCADO!

Olen aina rakastanut avokadoa. Olen myös aina rakastanut rapu-majo-täytteisiä avokadoveneitä. Äiti on niitä minulle vääntänyt koko lapsuuteni, enkä ole kertaakaan jättänyt kuoreen yhtään, siis yhtään vihreä avokadolihaa (ellei liha ole sattunut olemaan raakaa. Avokadomaailmassa ei ole mitään ärsyttävämpää kuin ne saamarin raa’at, kehittymättömät kovat kohdat). Enkä rapu-majo-hässäkkää. En ymmärrä ihmisiä jotka syövät avokadonpuolikkaansa niin, että ihanaa vihreää juttua jää vaikka kuinka paljon kiinni kuoreen. Eiiii voi ymmärtää. Avokado on paras hedelmä mitä maa päällään kantaa. Avokado on itse asiassa koko maailman paras asia, mitä tulee ravintorikkauden, hyvän rasvan, taivaallisen maun ja lukuisten positiivisten terveysvaikutusten pehmeään, simultaaniseen riemutulitukseen. Tous! Eli totuus.

Välitarina: olin ehkä tähän astisen gastronomisen elämäni onnellisimmilla kukkuloilla Espanjassa jouluna 2006. Vanhempani ehdottivat että skipattaisiin kaikki mitenkään perinteistä jouluruokaa jäljittelevä safka, adaptoiduttaisiin maahan maan tavalla, ja ostettaisiin mm. säkki avokadoja ja pari kiloa tuoreita katkarapuja.

8 DDDD:D::DDDDDDDDDrakasD8DDasfasda

Sinä jouluna tein varmasti kansainvälisen, kaikki mantereet käsittävän avokadonsyöntiennätyksen.

Ja haastan muuten jokaisen jota kiinnostaa mittely tällä saralla.

No mutta! Nyt kun on saatu käsitys siitä miten paljon kyseistä kivellistä rakastan, on aika siirtyä esittelemään tämä mun marraskuisen aamun pyhän henkevä järisyttäjä, jonka pistin toteuttaen pari päivää myöhemmin. Saanko esitellä, arvon lukija, Volcado:

1. Kivet veks! (Aijaijai, näissä kaadoissa oli vähän noita provosoivia ruskeita kohtia... ei haitannut onneksi sen enempää.) Näihin Volcadoihin kannattaa muuten käyttää just täydellisen pehmeitä avokadoja. Liian kova ei käy, eikä liian pehmeä. Kyllä sen tuntee kun se oikea osuu käteen.

2. Koverra avopuoliskot kuoresta lusikalla.

3. Sitten hellällä kädellä kaiverretaan kivikuoppia hieman suuremmiksi, jotta täytettä mahtuu ENEMMÄN! Kaivertaminen kannattaa keskittää avokadon yläpäähän, eli siihen kapeampaa päähän, jotta Volcadon suuaukosta tulee laajempi. Sitten taas peräpäätä eli pohjaa ei kannata kaivertaa kovin paljoa, ettei vaiheessa 4. synny pohjaan reikää josta täyte pääsee valuumaan lautaselle.

4. Sitten puolikkaat vastakkain ja leikataan ensin pohjasta pala, jotta Volcado saa tasaisen pohjan ja pysyy näin pystyssä. Yläpäästä pois samanlainen siipale. Omaa arvostelukykyä pitää nyt käyttää; suuaukosta täytyy mahtua täytekamat sisään.

5. --> Check point <-- !!!

Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa Volcadon tiivistys. Jos havaitset potentiaalisia täytteenvalumisaukkoja, kannattaa ne paikata vaikka leikkailuvaiheessa ylijääneestä avokadosta survotulla massalla. Tahdot myös ehkä siloitella Volcadon ulkoreunoja hieman veitsellä tai muulla vastaavalla, ja näin varmistaa, että annoksen visuaalinen ilme hipoo täydellisyyttä.

6. Tässä vaiheessa sidot Tilli Tilluraisesta lenkin ja pujotat sen Volcadon ympärille. Tillillä on kaksi funktiota; ilmiselvä visuaalinen sellanen, mutta sen lisäksi se myös tukee koko hommaa edesauttamalla avopuoliskojen yhdessäpysymistä.

Ja nyt saatat tajuta kuinka hämmentävän ihana avokadokuppi edessäsi nököttää. Ehkä tahdot ottaa pienen breikin työn tuoksinnasta ja fiilistellä hetken, sekä mahdollisesti heittää itsellesi pikkuruiset avokado-yläfemma-selfiet. Noin. Jatketaan.

7. Jaa että mitä tuossa pursotinpussissa on? Noh, siinä on majo-rapu-mustapipu-sitruuna-ketsuppi-sörsseliä, jota itse käytin tämän ensimmäisen Volcado-eksperimentin täytteenä. Jotenkin maistelisin myös kana-majo-täytteen toimivan? Ehkä currylla maustetun? Hmmm?? Tai jonkin pikantin kasvis-salsa-henkisen, pienet side-nachot?? Mahdollisuuksia on monia.

8. Minä, kuvanmuokkauswelho, taioin kasaan havainnoillistavan kollaasin pursottamis-operaatiosta. Collagepelliamus!!

Täytteen voi ja saa antaa valua yli äyräiden, koska niinhän ne tulivuoretkin purkautuu.

9. Valmis Volcado! Kuinka kaunis? KUINKA KAUNIS??! Tilli tuo kivan eksoottisen silauksen kokonaisuuteen, tulee sellainen sademetsän tuntu, eikö? Rapulaava valuu Volcadon sileää pintaa vasten, mmmhmhmhm.... Huomaa myös laavatuhka! Itse heitin monen monituiset omafemmat tämän prosessin aikana, joka kesti yhteensä pari päivää vision vastaanottamisesta aina eksekuution loppuun viemiseen saakka. Ihmeellistä aikaa.

10. Syödessäni Volcadoa tajusin miten sekä ylijäämäavokadoa, että ylijäämätilliä olisi voinut hyödyntää todellisen tulivuori-keskellä-sademetsää-tunnun toteuttamiseen. 

<-- Mallinnos. Eli siis avocadohakkeluksesta sademetsän pohja, sitten tillipuita pystyyn ja ehkä majoneesilaavan valumakohtia, joiden tieltä tillisademetsän puut lakoavat. Ja päälle vielä tota laavatuhkaa. 

Mun mielestä kokonaisuutena jotenkin tosi Avatar.

Translation: That morning I woke up covered in exciting sweat, having received a no doubt holy, gastronomic vision. The execution was the most fun I've had with avocado in ages, and the result goes by the name Volcado.

Rollin'

Mikä on vanhin ja uskollisin snäkkiystäväni? Mihin löytyy jääkaapista ainekset lähes aina? Kombo jonka opin vääntämään back in the days heti kun motoriikka vaan riitti, ja joka ei ole tähän päivää asti jättänyt kertaakaan kylmäksi? Brace yourselves brothas, se on KINKKUJUUSTORULLA!!!

Tarvitset:

- juustoa

- kinkkua/kalkkunaa= 'leikkelettä'

- ollessasi true hifistelijä; sinappia

Seuraa rulla-tutoriaalia, silvuplee:

Siipaloi juusto!

Levytä leikkele juuston päälle. 

(Järjestystä voi vaihdella, jos kaipaa variaatiota. Itse kaipaan aina välillä variaatioita kaikkien näiden vuosien jälkeen.)

Kinkkujuusto-ruusu <3 -> Pist' poskeen ^__^

Tutoriaalia kuvatessani näin herkullisen mahdollisuuden koittaneen, ja kuvasin sinappiversion erikseen :) Eli avec le mustard:

Kuten edellä, mutta tällä kertaa à l'Ancienne!

Ja c'est siinä sitten!

Tätä herkkua on tullut syötyä sekä iloon että suruun, isoon- ja pikkunälkään. Sopii niin napostelijoille, karppaajille, bodareille kuin muillekin nisäkkäille. Kertakaikkisen edullinen, mieltä ylentävä ja nostalginen kaveri. Bless <3

Kuitti.

Translation: Roll it up, put it in your mouth and be happy.

Sweet Friday

Hieno päivä herkkujen suhteen. Tuli mieleen tehdä lettuja vastapainoksi iltapäivän Doritos-maratonille. Siitä se idea sitten lähti, ja suunnattiin kauppaan hakemaan aineksia eeppisiin darralettukesteihin. Kaupassa perjantai-ilta mullistui täysin. En oo ikinä ennen nähnyt näitä!!?

Mini-Tangfastics!! Mini-kirsikoita! Ihan uskomatonta!

Kotona missio 'ohukaiset' jatkui. Aseteltiin uunivuokaan valmiiksi paistetut lätyt, joiden sisään laskettiin snickers-jäätelöpatukan palat ja banaanit, ja jotka sitten käärittiin rullalle. Homma meni pariksi minaksi uuniin, motiivina sulattaa snickersiä hieman pehmeämmäksi ja juoksevammaksi. Uunista tultuaan rullat kuorrutettiin maapähkinävoilla ja vanilja-jätskillä. Ja koska mikään ei riitä, lisäsin itse mukaan vielä vadelmahilloa, jonka johdosta kombon yhtenäinen estetiikka ehkä hieman kärsi... mutta tuli ainakin tarpeeksi makeeta.

  

Translation: We got a hangover idea of making some pancakes. It all kind of started escalating and the result was snickers pan cakes. The beauties rested in oven for a minute or two for the ice cream bar to melt, then were topped with peanut butter and a lot of vanilla ice cream. The plateful was the most beautiful and delicious battle.

Fantastic Five

Joo-o joo-o, noniin juu juu sitten vaan suoraan juttuihin. Top 5 karamellit on homman nimi, en tiedä pystynkö laittamaan paremmuusjärjestykseen. Selvennetään vielä tähän alkuun sellanen juttu, että karkit, pastillit ja suklaat on eri asia. Itse olen karkkipussityttöjä, niissä vaan on sitä jotain. Irttarit kyllä ansaitsee koko palstatilan ihan vain itselleen joku päivä, samoin suklaat ja miksei pastillitkin, mutta aloitetaan nyt rakkaista pussukoista!

                          1. Tyrkisk Peber Hot&Sour

Fazun hedelmäturkinpippurit. 

Sininen eli E-meloni...

se on pieni ja sulavalinjainen E-värjätty kimpale

E-onnellisuutta suussa. 

Wikipediasta löytyy erittäin mielenkiintoinen artikla Turkkareista. Rip Chili-Peber :(

http://en.wikipedia.org/wiki/Tyrkisk_Peber

           AAhh mitä muistoja herättikään tämä kuva:

Noi softikset... +/- 10-vuotiaana koko rasian sisältö suussa, vaahtosi muistaakseni mukavasti, mmmhmh. Miks tääkin heinous piti poistaa markkinoilta? Ja nyt kun asiaa pohditaan, niin karkkiaskeja sais muutenkin olla enemmän.

Haa! Myös tämä kaveri on erittäin jepa, sekä koon, koostumuksen että varsinkin maun puolesta. Kyllä se Peber-perhe vaan on ihana.

2. Aarrearkku

Tää voi tulla yllätyksenä, sillä Fazerin A. Arkku on näennäisesti aika tylsän näkönen ja oloinen pussi. Aikojen saatossa varmaan koskaan uudistumattoman ulkonäön ei pidä kuitenkaan antaa hämätä, sillä punainen papukaijapussukka kätkee sisällee, niin, aarteen. Mulla ja A.A:lla on erittäin pitkä, vakaa ja onnellinen suhde takana, kerron seuraavaksi mistä se luottamuksen lisäksi koostuu:

Ne pienet eriväriset kumiperhoset, ne on vaan niin kivoja!

Samoin on värikkäiden pikkuaitojen laita, tosi näiden kultsujen tekstuuri on vähän stickympi. Maut on oletettavasti samat E-maut kuin perhosillakin, riippuu tykkääkö koostumukseltaan liukkaammasta jauhettavasta vai 'tahmaisemmasta' ja pehmeämmästä.

Sitten ne eläimet. Niistä tulee mieleen ala-asteen synttärit ja K-kaupan MUKA-AARREARKKU-MATKINTA-WANNABE-PUSSI, jossa oli kans näitä eläimiä, grammoja varmaan parisataa enemmän ja hintaa vähemmän. Sitä alussa luuli että voittais jotain valitsemalla tän muka-Aarrearkkupussin, mutta sitä oli väärässä, niin väärässä. Vähän kun ostais jotain piraattia. Back to animals; itseäni niissä kiehtoo eniten se, minkä eläimen sattuu pussista käteensä saamaan. Jos niitä syö kaks kerralla, niin eläinten tulee olla samaa lajia.
Yummy yummy yummy I've got Noah's ark in my tummyyy.

Sitten. Sitten tullaan siihen oranssipäällysteiseen lakristipötkylään. Tekstuuri on ehdottomasti tämän kaverin valtti, ilman sitä koko pussi olis liian pehmeä ja chewy. Pötkö on todella rapsakka ulkoa, hieman pehmeämpi sisältä, mukavan ei-niin-makea ja rakentavaa vastapainoa kaikelle tälle hedelmähössötykselle.  Mutta koko pussin, kaikki nää maut, sitoo kuitenkin lopulta yhteen...

Merirosvosalmiakki, joka on koko pussin kunkku. Arrrrrrrrr! En tiedä miten sitä vois kuvailla paremmin, se on tosi mukavan suolainen, ja pehmeä, plussaa myös koosta ja muodosta. Nyt päästään kuitenkin siihen, mikä tämän pussin funktio ja merkitys mulle henkilökohtaisesti on...

Se on nimittäin:

HAMPURILAISET.

Saatan aloittaa pussin fiilistelemällä ensin vanhoja tuttuja jokaista erikseen, mutta aika nopeasti siirryn kokoamaan hampurilaisia. Hampparit rakennetaan seuraavassa järjestyksessä:

Merirosvosalmiakit muodostavat karkkihampurilaisen kuoret, ne nimen omaan niin kivasti sitoo sisälleen kaiken tän hedelmäisen pehmeän riemutulituksen. Seuraavaksi salmiakkien sisään lisätään eläimet, yksi vasten kumpaakin salmiakkia. Jos hampurilaiseensa tahtoo 'salaattia' ja vaikka 'kinkkua', valitaan luonnollisesti toiseksi eläimeksi jokin vihreä, toiseksi vaaleapunainen. Vain mielikuvitus on rajana! Eläinten väliin tulee oranssi lakupötkö, aka 'nakki'. Tässä kohtaa jokainen voi noudattaa omia mieltymyksiään - tahdonko yhden nakin vai kentien tuplanakin? Triplakaan ei ole mahdottomuus. Jos kuitenkin päätyy vain yhteen nakkiin, joka siis sijoitetaan eläinten väliin keskelle, jää tilaa vielä 'lisukkeille', jolloin mukaan hyppäävät perhoset ja pikkuautot. Tadaaaaaa! Hampurilainen on valmis, se otetaan tukevasti sormien väliin, osoitetaan kohti suuaukkoa niin, että salmiakkien terävämpi reuna menee sisään, ja puraistaan etuhampailla keskeltä kahtia, jolloin käteen jää vielä toinen puolikas salmiakki-hedelmäeläin-laku-kumiperhonen-pikkuauto-hampurilaisesta.

Tästä olisi voinut kuvata tutoriaalin jos olisi Suomessa hyvän äärellä.

  3. Tangfastics

Haribon Tangfastics on uusin, kuitenkin jo muutaman vuoden vanha ystäväni, johon olen tutustunut Britannissa asuessani. Niinhän sitä sanotaan että kaikella on tarkoituksensa; muutto ulkomaille toi ihmisystävien ja muun jännän lisäksi myös uuden karkkiparhaankaverin! Tangfastic fantastic! Tykkään Haribojen koostumuksesta, niihin käytetään jotain aivan erityistä E:tä. Kid's and grown-ups love it so. Tangfasticit ovat aivan iiihanan kirpsakoita! Löytyy krokoa, kolaputtelia, perinteisiä tutteja, sekä sitten niitä omia suosikkejani; Haribon kirsikoita, tässä tapauksessa kirpsakoita kirsikoita! Kirsikka <3 Täydellinen jokapäivän pussi, propsit lempiväristäni oranssista dominoivana värinä designissa, sekä ihmistä hellivästä hinnasta - pussi kustantaa useimmiten £1.00. Kun sään jumala rankaisee saaren kansaa, tai kun elämä potkiskelee muuten hetkellisesti nilkkoja, sijoitan kotimatkalla tähän pussukkaan, joka on kuin aurinko laukun pohjalla. Mmmmh.


4. Kaikki yksittäispakatut hedelmä- tai salmiakkikarkit

Pusseja nekin on, ei saa syrjiä. Näissä on se hieno juttu, että saa räplätä pussia auki joka kerta uudelleen ja tavallaan aina uudestaan ja uudestaan nostattaa jännitystä ja tunnelmaa ennen kuin sen suolaisenmakean tahi kirpeän möhkäleen saa suuhunsa ja kielen päällä ja sisäposkissa tapahtuu se happamuuden provosoima reaktio.

Tuju pieni juttu individuaalisessa pussissa. Fläsärit lapsuudesta taattu! Joskus näitä sai koulua vastapäätä sijaitsevalta kiskalta, mutta nykypäivänä löytäminen ei ole minkään sortin itsestäänselvyys. Kokemuspohjalta väittäisin yleisimmäksi esiintymisalueeksi Itä- ja Keski-Suomea, kannattaa pitää silmät auki yksityisomistuksessa olevilla kioskeilla ja taukopaikoilla sekä pienten paikkakuntien kyläkaupoissa.

Tosiaan, ihan täydellisiä autokarkkeja! Näitähän on paljon enemmän kuin nämä neljä laatua, mutta toisaalta nämä neljä saattavat olla juuri ne parhaimmat (nostalgisimmat). Jos järjestykseen pitäis laittaa niin taitaisi olla seuraavanlainen:

1. Lotta

2. Tsaukki Taukki

3. Kuumat Kummut

4. Oukki Doukki

Mites se Tsaukki Taukki-biisi?

'Tsaukki Taukki, mee kioskille, Tsaukki Taukki, pyydä niiitäää, Tsaukki Taukki, salmiakkii hedelmäää, (höyryy pää vai höyryyvää?)'

Jaettu 5. sija

Tuli ihan ensimmäisen maailman ahdistus ajatellessa sitä, kenet nyt valitsen tälle viimeiselle, viidennelle sijalle. Pakko jakaa tunnustus muutamalle eri yksilölle. Huijausta, mutta muuten joutuisi jatkamaan listaa loputtomiin. 

5.1 Salmiakkipääkallo

Näitäkin on erilaisia eri valmistajilta. Toiset ovat hieman parempia kuin toiset, jotkut paksumpia, pehmeämpiä, ohuempia, suolaisempia. Salmiakkipääkallo on yleisesti yleishyvä, ei voi mennä kovin pahasti pieleen vaikka joutuisi arpomaan eri valmistajien pääkallojen välillä.

5.2 Salt Pastiller

Salt pastiller! Tai tuttavallisemmin pingviinisalmiakki, joita liian usein unohdan pyytää laivalta tuliaiseksi. Näissäkin on sitä jotain erilaista E:tä, maku on huumaava ja suuhun pitää tunkea liian monta kerralla niin, että muodostuu pingviinimassa, joka on oikeasti haaste saada sulamaan ja suu tyhjenemään. Randomein paikka jossa oon törmänny pinkkuihin on Puerto de Rosarion lentokentän karkki-taxfree Fuerteventuralla; se oli niin odottamaton kohtaaminen! Vaikka ehkei se niin outoa jälkikäteen ajateltuna oo. Joka tapauksessa olin tosi iloinen, ihan kuin olis törmännyt hyvään ystävään jossain oudossa ja odottamattomassa paikassa.

5.3 Ufot

Ufoihin on hyvä lopettaa. Kyllä kaikki tietää että ufot on ihan nerokkaita. Vain loistokarkeista tehdään shotteja, mieti vaikka. Sinä päivänä kun markkinoille lanseerataan ufo, jonka sisällä myös on tätä karkin päällä olevaa hapanjauhetta, ja saan sitä maistaa, voin kuolla onnellisena. Vadelman ja salmiakin yhdistelmä = <3


Niin, mitä tästä voidaan päätellä? Taidan olla pääasiassa kirpeisiin ja salmiakkeihin menevä mimuli. Aarrearkku on ainoa poikkeus sääntön, mikä kai tarkoittaa sitä, että sääntö pätee. Ihanaa itsetutkiskelua!

Translation: I'm a candy girl, in a candy world.

BOOM!

It's the beginning of a series of the highest of the high fives worthy, delicious food posts! Welcome on board, shall your virtual taste buds enjoy the ride!

*Self five*