Volcado

Sinä aamuna heräsin hätkähtäen. Minut herätti yhtäkkiä iskenyt visio, näky, idea, INNOVAATIO, joka oli niin vahva ja yliluonnollisen tuntuinen, että pomppasin hereille samaan aikaa hieman hämmentyneenä mutta niiiiiiiin pirun innokkaana. Olen elävä todiste gastronomisen pyhä hengen kokemisesta, se niin laskeutui muhun. Muh. Tiesin istuvani jytkyn päällä. Jytkyn, jonka nyt esittelen teille; jytkyn, jonka nimi on… VOLCADO!

Olen aina rakastanut avokadoa. Olen myös aina rakastanut rapu-majo-täytteisiä avokadoveneitä. Äiti on niitä minulle vääntänyt koko lapsuuteni, enkä ole kertaakaan jättänyt kuoreen yhtään, siis yhtään vihreä avokadolihaa (ellei liha ole sattunut olemaan raakaa. Avokadomaailmassa ei ole mitään ärsyttävämpää kuin ne saamarin raa’at, kehittymättömät kovat kohdat). Enkä rapu-majo-hässäkkää. En ymmärrä ihmisiä jotka syövät avokadonpuolikkaansa niin, että ihanaa vihreää juttua jää vaikka kuinka paljon kiinni kuoreen. Eiiii voi ymmärtää. Avokado on paras hedelmä mitä maa päällään kantaa. Avokado on itse asiassa koko maailman paras asia, mitä tulee ravintorikkauden, hyvän rasvan, taivaallisen maun ja lukuisten positiivisten terveysvaikutusten pehmeään, simultaaniseen riemutulitukseen. Tous! Eli totuus.

Välitarina: olin ehkä tähän astisen gastronomisen elämäni onnellisimmilla kukkuloilla Espanjassa jouluna 2006. Vanhempani ehdottivat että skipattaisiin kaikki mitenkään perinteistä jouluruokaa jäljittelevä safka, adaptoiduttaisiin maahan maan tavalla, ja ostettaisiin mm. säkki avokadoja ja pari kiloa tuoreita katkarapuja.

8 DDDD:D::DDDDDDDDDrakasD8DDasfasda

Sinä jouluna tein varmasti kansainvälisen, kaikki mantereet käsittävän avokadonsyöntiennätyksen.

Ja haastan muuten jokaisen jota kiinnostaa mittely tällä saralla.

No mutta! Nyt kun on saatu käsitys siitä miten paljon kyseistä kivellistä rakastan, on aika siirtyä esittelemään tämä mun marraskuisen aamun pyhän henkevä järisyttäjä, jonka pistin toteuttaen pari päivää myöhemmin. Saanko esitellä, arvon lukija, Volcado:

1. Kivet veks! (Aijaijai, näissä kaadoissa oli vähän noita provosoivia ruskeita kohtia... ei haitannut onneksi sen enempää.) Näihin Volcadoihin kannattaa muuten käyttää just täydellisen pehmeitä avokadoja. Liian kova ei käy, eikä liian pehmeä. Kyllä sen tuntee kun se oikea osuu käteen.

2. Koverra avopuoliskot kuoresta lusikalla.

3. Sitten hellällä kädellä kaiverretaan kivikuoppia hieman suuremmiksi, jotta täytettä mahtuu ENEMMÄN! Kaivertaminen kannattaa keskittää avokadon yläpäähän, eli siihen kapeampaa päähän, jotta Volcadon suuaukosta tulee laajempi. Sitten taas peräpäätä eli pohjaa ei kannata kaivertaa kovin paljoa, ettei vaiheessa 4. synny pohjaan reikää josta täyte pääsee valuumaan lautaselle.

4. Sitten puolikkaat vastakkain ja leikataan ensin pohjasta pala, jotta Volcado saa tasaisen pohjan ja pysyy näin pystyssä. Yläpäästä pois samanlainen siipale. Omaa arvostelukykyä pitää nyt käyttää; suuaukosta täytyy mahtua täytekamat sisään.

5. --> Check point <-- !!!

Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa Volcadon tiivistys. Jos havaitset potentiaalisia täytteenvalumisaukkoja, kannattaa ne paikata vaikka leikkailuvaiheessa ylijääneestä avokadosta survotulla massalla. Tahdot myös ehkä siloitella Volcadon ulkoreunoja hieman veitsellä tai muulla vastaavalla, ja näin varmistaa, että annoksen visuaalinen ilme hipoo täydellisyyttä.

6. Tässä vaiheessa sidot Tilli Tilluraisesta lenkin ja pujotat sen Volcadon ympärille. Tillillä on kaksi funktiota; ilmiselvä visuaalinen sellanen, mutta sen lisäksi se myös tukee koko hommaa edesauttamalla avopuoliskojen yhdessäpysymistä.

Ja nyt saatat tajuta kuinka hämmentävän ihana avokadokuppi edessäsi nököttää. Ehkä tahdot ottaa pienen breikin työn tuoksinnasta ja fiilistellä hetken, sekä mahdollisesti heittää itsellesi pikkuruiset avokado-yläfemma-selfiet. Noin. Jatketaan.

7. Jaa että mitä tuossa pursotinpussissa on? Noh, siinä on majo-rapu-mustapipu-sitruuna-ketsuppi-sörsseliä, jota itse käytin tämän ensimmäisen Volcado-eksperimentin täytteenä. Jotenkin maistelisin myös kana-majo-täytteen toimivan? Ehkä currylla maustetun? Hmmm?? Tai jonkin pikantin kasvis-salsa-henkisen, pienet side-nachot?? Mahdollisuuksia on monia.

8. Minä, kuvanmuokkauswelho, taioin kasaan havainnoillistavan kollaasin pursottamis-operaatiosta. Collagepelliamus!!

Täytteen voi ja saa antaa valua yli äyräiden, koska niinhän ne tulivuoretkin purkautuu.

9. Valmis Volcado! Kuinka kaunis? KUINKA KAUNIS??! Tilli tuo kivan eksoottisen silauksen kokonaisuuteen, tulee sellainen sademetsän tuntu, eikö? Rapulaava valuu Volcadon sileää pintaa vasten, mmmhmhmhm.... Huomaa myös laavatuhka! Itse heitin monen monituiset omafemmat tämän prosessin aikana, joka kesti yhteensä pari päivää vision vastaanottamisesta aina eksekuution loppuun viemiseen saakka. Ihmeellistä aikaa.

10. Syödessäni Volcadoa tajusin miten sekä ylijäämäavokadoa, että ylijäämätilliä olisi voinut hyödyntää todellisen tulivuori-keskellä-sademetsää-tunnun toteuttamiseen. 

<-- Mallinnos. Eli siis avocadohakkeluksesta sademetsän pohja, sitten tillipuita pystyyn ja ehkä majoneesilaavan valumakohtia, joiden tieltä tillisademetsän puut lakoavat. Ja päälle vielä tota laavatuhkaa. 

Mun mielestä kokonaisuutena jotenkin tosi Avatar.

Translation: That morning I woke up covered in exciting sweat, having received a no doubt holy, gastronomic vision. The execution was the most fun I've had with avocado in ages, and the result goes by the name Volcado.